Elämäntehtävänä onnellistaminen – vuosikymmenestä toiseen

Irmeli Voutilainen ehti yli 40 vuotta kestäneen Puijonsarvi-uransa aikana palvella hotellissa tuhansittain ihmisiä, mukaan lukien presidentti Kekkonen sekä Persian shaahi puolisoineen.

Monenlaista on ehtinyt näkemään ja kokemaan myös Marko ”Maukka” Penttilä, jolla Puijonsarvi-vuosia on takana ”vasta” vajaat 18. 

 

Teksti Kristiina Tammitie, kuvat Pentti Vänskä

 

Original Sokos Hotel Puijonsarvi on hotelli, joka tunnetaan kautta Suomen. Se on osa kuopiolaisuutta, samaan tapaan kuin tori ja kalakukko. Kehuttu ja kiitelty, lupsakka savolainen palvelu ihastuttaa hotellin asiakkaita. Juuri siinä Maukka Penttilä on hyvä, suorastaan suvereeni. Maukan tapaa useimmiten hotellin vastaanotosta, jossa vakiovieraat ovat valmiita jonottamaan päästäkseen juuri hänen palveltavakseen. ”Jätkä on legenda”, tiedetään erään taksikuskin kiteyttäneen osuvasti Maukan roolin hotellissa.

Maukka kuvailee itse itseään legendan sijasta jokapaikanhöyläksi.

– Olen ollut Puijonsarvessa kohta 18 vuotta ja saanut tehdä monenlaista. Tulin tarjoilijaksi Frans & Sophieen, joka oli tosin silloin nimeltään Fransmanni. Myöhemmin etenin vuoropäälliköksi ja aloin tehdä hommia myös yökerho Puikkarissa, jossa oli tunnetusti kaupungin parhaat bileet ja jono aina viikonloppuisin. Kun yökerho pistettiin kiinni 2018, siirryin vastaanottoon, jonka rinnalla palvelen nykyään asiakkaita myös aulabaarissa ja muuallakin talossa aina siellä, missä tarvitaan. Auttelen vähän joka puolella.

 

Etulinjassa, viihtymisen takaajana

Maukan rennon letkeä palvelutyyli on persoonallinen ja valloittava, saaden asiakkaan tuntemaan itsensä tärkeäksi ja tervetulleeksi. Maukassa ei ole mitään imelää tai päälleliimattua, vaan käytös kumpuaa suoraan sydämestä, silkasta ystävällisyydestä. Tällaisia ovat varmasti aikanaan olleet parhaat majatalojen isännät.

– Eämäntehtävänäni on parantaa ja onnellistaa muiden ihmisten elämää. Haluan pitää huolta siitä, että ihmiset viihtyvät meillä, niin asiakkaat kuin työkaveritkin, joille tämä laulava sopraano lurauttelee onnittelulauluja.

– Tykkään olla etulinjassa, jossa pitää tietää kaikki, mitä tapahtuu ympärillä, paitsi omassa talossa, myös laajemmin Kuopiossa ja Pohjois-Savossa. Vuosien mittaan olen kehittänyt päähäni myös herkät hälytyskellot, jotka alkavat soida otsalohkossa, mikäli kaikki ei ole kunnossa, Maukka kertoo.

­– On hienoa kuulla ja tietää, että täällä on edelleen töissä ihmisiä, joille talo on yhtä rakas kuin se oli minulle ja jotka haluavat samalla antaumuksella tehdä asiakkaiden eteen aina parhaansa, 43-vuotisen työuran hovimestarina ja myyntisihteerinä Puijonsarvessa tehnyt Irmeli Voutilainen kommentoi Maukan mietteitä.

 

Tekohampaita ja eläviä kanoja

Irmeli tuli hotelli Puijonsarveen töihin vuonna 1970 hovimestariksi. Ravintolaelämä oli 1970-1980-luvuilla hyvin toisenlaista kuin tänä päivänä. Pukukoodin mukaisesti miehillä piti olla pikkutakki päällä ja kravatti kaulassa päästäkseen sisään yökerhoon tai tanssiravintolaan. Hovimestari ohjasi asiakkaat pöytiin, eikä juomien kanssa saanut liikkua ravintolasalissa. Kaikkialla leijaili sankka savu, sillä tupakointi oli sallittua rajoituksitta.

– Kosteat ja pitkät työlounaat ja -illalliset sekä firmojen isot juhlat olivat hyvin tavallisia. Tänä päivänä ei voisi kuvitella tänne sellaisia juhlia, joiden jäljiltä löytyy viidet tekohampaat vailla omistajaa. 1970- ja 1980-luvuilla oli tavallista sekin, että asiakas tai kokonainen seurue söi monen ruokalajin illallisen ja poistui sen jälkeen maksamatta. Usein heidät saatiin kuitenkin jo narikassa kiinni, Irmeli kertoo.

Ruoka tuotiin isoillakin illallisilla pöytiin useimmiten vatitarjoiluna, hovimestarin tiukassa ohjauksessa. Useiden satojen ihmisten tapahtumissa ruokailu voitiin järjestää myös buffetpöydistä, joissa kruunuina olivat keittiön kylmäköiden voista valmistamat valtavan suuret joutsenet.

– Kerran keittiöemäntä oli ostanut puulaatikoissa 200 elävää kanaa, joilta talonmies katkoi autotallissa päät Koskenkorvapalkalla, jonka jälkeen keittiöhenkilökunta kyni ja paloitteli kanat ja teki niistä kukkoa punaviinissä. Eipä kyselty hygieniapassia siihen aikaan.

 

Nostalgiatrippeillä muistellaan menneitä

Puijonsarvessa on toiminut viime vuosikymmenien mittaan lukuisa määrä eri nimisiä ravintoloita. Irmelin ja Maukan puheissa vilahtelevat muun muassa AA-baari, Yösarvi, Sarvikuono, El Toro ja Memphis – kaikki jo kauan sitten haudattuja liikeideoita.

– Alkuaikoinani täällä toimi myös PeeÄssän edeltäjän Kuopion Osuuskaupan myymälä nykyisen Ehtan paikalla, Irmeli muistelee.

Maukka kertoo, että hotellissa käy yllättävänkin paljon asiakkaita nostalgiatripeillä, muistelemassa kultaista nuoruutta, iloisia opiskeluaikoja tai elämänpituisen tai ainakin sellaiseksi suunnittellun parisuhteen alkumetrejä.

– Meidän yökerho on jättänyt ihmisiin pysyviä muistijälkiä. Olemme kuulleet tuhansia tarinoita ikimuistoisista kohtaamisista Puikkarin tanssilattialla tai baaritiskin äärellä.

 

Rupattelihetki presidentin kanssa

Irmelin mieleen ovat lähtemättömästi jääneet myös presidentti Kekkosen vierailut. Hän oli vasta tullut taloon, kun Kekkonen toi Kuopioon Suomessa valtiovierailulla olleen Persian shaahin Mohammand Reza Pahlavin ja shaahittaren Farah Pahlavin. Kuninkaallisille oli varattu heidän toiveidensa mukaisesti takalla ja karhuntaljalla varustettu päivähuone ja heitä varten hotelliin hommattiin myös punaiset matot.

– Toisen kerran Kekkonen kävi meillä noin kymmenen vuotta myöhemmin, ja silloin ohjelmassa oli myös yöpyminen. Vein hänelle ennen illallista sviittiin alkucoctailin, jolloin presidentti kysyi, onko minulla kiire. Kun vastasin, että ei ole, hän pyysi istumaan ja kertomaan, miksi olen valinnut hotelli- ja ravintola-alan. Siinä juteltiin, kunnes presidentin adjutantti kävi sanomassa, että ollaan jo kaksi minuuttia myöhässä ja muut vieraat odottavat. Saattelin sitten presidentin illallisille.