Mene Etusivulle
HakuIhastu osuustoimintaanLiity asiakasomistajaksi
Mene Etusivulle
Haku
3.11.2026

Silja ja Elina oppivat Nuoristosta arvokkaita taitoja

PeeÄssän Ihastu osuustoimintaan -sarjan kolmannessa jaksossa kuopiolaiset nuoret Silja Hiltunen ja Elina Hartikainen kertovat kokemuksistaan ensimmäisen Nuoriston jäseninä.

Ihastu osuustoimintaan - Nuoriston 2024-2025 jäsenet Silja & Elina

PeeÄssän Nuoristo on 15–17-vuotiaista pohjoissavolaisista koostuva 60 nuoren vaikuttajaryhmä, joka kokoontuu muutaman kerran vuodessa keskustelemaan, ottamaan kantaa ja vaikuttamaan. Nuoristo raottaa osuuskaupalle nuorten maailmankuvaa: ajatuksia, odotuksia ja toiveita siitä, mihin yrityksissä ja päätöksenteossa pitäisi panostaa.– Ollaan tosi kiitollisia siitä, että joku neropää keksi tällaisen nuorten mielipiteitä esiin nostavan jutun ja pääsimme itse mukaan kautta aikojen ensimmäiseen kokoonpanoon, vuosina 2024–2025 Nuoristoon kuuluneet Silja Hiltunen ja Elina Hartikainen kommentoivat.He korostavat, että hyöty Nuoristosta on molemminpuolinen. PeeÄssä saa arvokasta tietoa nuorten ajatuksista, mutta myös mukaan lähteneet nuoret ovat saamapuolella.– Kun joudut heittäytymään vähän, menemään oman turva-alueen ulkopuolelle ja kokeilemaan uusia asioita, se vaikuttaa aika paljon siihen, miten pystyt jatkossa tuottamaan asioita suullisesti tai kirjallisestikin, Elina miettii.– Itse olen nyt jälkikäteen ajatellut, että onhan tuo ihan älyttömän hyvä juttu myös omaa CV:tä ajatellen, Silja jatkaa.He kuvailevat Nuoristoa matalan kynnyksen paikaksi, jossa pääsee opettelemaan tulevaisuuden kannalta tärkeitä sosiaalisia taitoja, kuten ihmisten kohtaamista ja kuuntelemista, rakentavaa keskustelua sekä erilaisten mielipiteiden hyväksymistä ja ymmärtämistä.– Etukäteen en osannut ajatella, että mukaan lähtemällä pystyy kehittämään itseään, Elina kertoo.

Rohkeus kasvoi matkan aikana

Elina ja Silja hakivat kolmisen vuotta sitten mukaan uuteen vaikuttajaryhmään toisistaan tietämättä, joten tuttujen kasvojen näkeminen ensimmäisessä kokoontumisessa oli iloinen yllätys.– Ennakkoon ajattelin, että en varmaan tunne ketään. Mutta sitten Silja olikin siellä, ja muitakin tuttuja. Yllättävän paljon samat ihmiset pyörii erilaisissa nuorisotoimintaporukoissa, joissa me Siljankin kanssa oltiin aiemmin tutustuttu, Elina kertaa. Alkuun ryhmäkeskustelut tuntuivat hankalilta, koska nuoret oli jaettu valmiiksi pienryhmiin, eikä niihin osunut ennestään tuttuja kavereita.– Ensimmäisen kokoontumisen jälkeen pohdin, oliko edes järkeä lähteä Nuoristoon. Omassa ryhmässäni kaikki muut olivat hiljaa ja itselle tuli sellainen olo, että olenko nyt kaksi vuotta puhumassa täällä itsekseni, Silja muistaa tuskailleensa.Tilanne muuttui, kun kokoontumisia tuli lisää, nuorten rohkeus kasvoi ja toimintatapoja hiottiin paremmiksi.– Varsinkin ensimmäisen vuoden aikana me oltiin kaikki aika nuoria, eikä kommunikaatiotaitoja ollut oikein kenelläkään. Oltiin vasta opettelemassa, miten keskustellaan rakentavasti ja miten kommentoidaan toisten juttuja. Alkuun oli myös vaikeampaa kertoa mielipiteensä tai ottaa kantaa, kun koko ajan mietti, mitä voi sanoa ja mitä ei kannata sanoa. – Kun kokoontumisia oli takana enemmän, alkoi tulla turvallisempi olo ja oivallus, että voinkin ajatella asiaa eri vinkkeleistä. Esimerkiksi vastuullisuudesta ja kestävästä kehityksestä puhuttiin paljon, ja oli mielenkiintoista nähdä, minkälaisiin eri asioihin eri ihmiset kiinnittivät vastuullisuusasioissa huomiota.

Tärkeää oppia työelämän ensimetreille

Kesätöihin ja ensimmäisiin askeliin työelämässä pureutunut Nuoriston kokoontuminen jäi erityisen hyvin kaksikon mieleen. – Keskustelut hyvästä työkokemuksesta, työympäristöstä ja työnantajasta oli tärkeitä. Tosi paljon oli porukalla erilaisia kokemuksia, joista kuuleminen opetti paljon. Moni sanoi, että varsinkin ensimmäistä kertaa työharjoitteluun tai kesätöihin meneminen jännitti valtavasti, koska se oli jotain ihan erilaista, kuin mikään muu, mitä oli aiemmin tehnyt. Nuoristossa korostettiin, että nuorilla työntekijöillä on oikeus odottaa reilua ja oikeudenmukaista kohtelua, riittävää perehdytystä ja palautetta työstään. – Ei nuori välttämättä tiedä näitä juttuja. Paljon puhuttiin siitä, miten työnantaja pystyy tarjoamaan nuorille työntekijöilleen turvallisuuden tunteen ja positiivisen kokemuksen, josta jää kiva fiilis. Tärkeimpiä asioita on ottaa nuori vastaan ilman ennakkoluuloja, luoda avoin keskusteluilmapiiri, kannustaa kysymään ja kertoa, missä nuori on onnistunut ja missä on parantamisen tarvetta. Monet nuoristolaiset olivat kuitenkin kohdanneet kesätöissä ja harjoittelujaksoilla väheksyntää, jopa jonkinlaista vihamielisyyttä. – Kerrottiin kokemuksia, että nuorista on vain haittaa työpaikalla, kun ei ne osaa mitään ja aina pitää näyttää kädestä pitäen, miten asiat tehdään. Jotkut myös kertoivat, että perehdytys oli ollut työpaikalla tosi heikkoa, ja sitten kun ei osannut tehdä asioita oikein, siitä tuli sanomista.Siljalla ja Elinalla ei kummallakaan ole omakohtaisesti näin huonoja ensikokemuksia työelämästä. Molemmat ovat tehneet asiakaspalvelutyötä, Silja päivittäistavarakaupassa ja Elina kahvilassa. Tuskastuttavinta oli kassan käytön omaksuminen.– Siinä sai opetella aika paljon. Osaan käyttää tosi hyvin tietokonetta ja puhelinta ja vaikka pelikonsolia, mutta kassa on ihan eri asia. Siinä koetat muistaa, minkä hintainen mikäkin tuote on ja mistä pitää painella, Elina kuvailee.– On hirmu tärkeää, että perehdyttäjä rauhoittaa tilanteen ja sanoo, ettei ole mitään hätää, katsotaan miten toimitaan ja yhdessä tästä selvitään, Silja vinkkaa.

KATEGORIAT

  • Ihastu osuustoimintaan

Sinua saattaisi kiinnostaa