Mene Etusivulle
Ihastu osuustoimintaanLiity asiakasomistajaksi
Mene Etusivulle
12.2.2026
UUTINEN

Osuustoiminta sopii suomalaiseen ajattelutapaan

Suomalainen osuustoiminta on kasvanut vaatimattomasta alusta laajamittaiseksi kaupalliseksi ja teolliseksi liiketoiminnaksi. Se sopii suomalaiseen ajattelutapaan ja omatoimisuuteen.
Osuustoiminnan juuret juontuvat vuoden 1844 Englantiin, jossa Manchesterin lähellä sijaitsevassa Rochdalen kaupungissa toimineen puuvillatehtaan työntekijät perustivat yhteisen osuuskaupan vastavetona yksityisten kauppiaiden kyseenalaisille kaupankäyntikeinoille. Rochdale Society of Equitable Pioneers -myymälästä rähjäisellä teollisuuskaupungin sivukujalla sai alkunsa maailmanlaajuinen osuuskauppaliike, jonka periaatteet ovat pysyneet samoina alusta alkaen. Rochdalessa osuuskaupan periaatteeksi kirjattiin jäsenten yhteiskunnallisen ja taloudellisen tilan parantaminen. Tarkoituksena oli päästä eroon velkaorjuudesta, saada kunnollisia kulutustavaroita kohtuuhintaan, ja ryhtyä näin kohentamaan ihmisten elinoloja omatoimisesti. Uusi yritysidea levisi Euroopassa nopeasti. Kesti kuitenkin lähes 60 vuotta, ennen kuin osuuskauppa-aate rantautui Pohjolaan saakka. Suomeen osuustoiminnan toi 1800-luvun lopulla professori Hannes Gebhard, joka näki kansaa yhdistävän osuustoiminnan tarjoavan tien paitsi köyhän kansan hyvinvoinnin kasvattamiseen, sivistämiseen ja valistamiseen, myös vuosisadan vaihteessa vahvana velloneiden venäläistämispyrkimysten vastustamiseen. Gebhard uskoi, että osuustoiminta koituu siunaukseksi väestölle sosiaalisten parannusten kautta.Suomalaisen osuustoiminnan alkuna pidetään tätä hetkeä Hattulan Lehijärven rannalla. Hannes Gebhard ja Mikael Soininen uskoivat osuustoiminnan olevan hyvä vastaveto vahvana velloineille venäläistämistoimille, joten he sopivat osuustoimintajärjestön perustamisesta Suomeen.

Laki ei tee parempaa maailmaa ilman toimintaa

Gebhardin aloitteesta vuonna 1899 perustettiin osuustoimintajärjestö Pellervo-Seura. Paria vuotta myöhemmin säädettiin ensimmäinen osuustoimintalaki, joka toi yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden osuuskuntien jäsenille viisi vuotta valtiollista päätöksentekoa aiemmin. Lain perusteluissa todettiin, että ”osuustoiminta on omiansa edistämään säästäväisyyttä, toimeliaisuutta ja yhteishenkeä, ja sen kautta sillä on tärkeä taloudellisesti ja siveellisesti kasvattava merkitys”.Pellervon nuori lainopillinen neuvonantaja, sittemmin tasavallan presidenttinä toiminut J.K. Paasikivi muistutti, että laki ei tuo mukanaan parempaa maailmaa, jos se ei saa aikaan toimintaa. ”Laki sinänsä ei vielä saa mitään aikaan. Se on ainoastaan ulkonainen muoto, jossa elämä voi liikkua. Se voi jäädä kuolleeksi kirjaimeksi. Mutta sillä voipi olla suuri merkitys, jos kansa kykenee ja tahtoo ruveta sitä käyttämään, jos kansa käsittää osuustoiminnan merkityksen, ja tahtoo sitä toteuttaa.”Lain perustamisen jälkeen toteuttamistahtoa löytyi, ja osuustoiminta-aate levisi kaikkialle Suomeen. Se sopi suomalaiseen ajattelutapaan ja omatoimisuuteen – ja vetosi myös kansallistunteeseen. Esimerkiksi paikallisilla, oman alueen ihmisten perustamilla ja omistamilla osuuskaupoilla päästiin varmistamaan tavaroiden ja palvelujen laatu ja saatavuus. Osuustoiminta vetosi kansaan myös siksi, että Suomessa kauppaa hallitsivat rikkaat ruotsalaiset ja venäläiset yksityiskauppiaat, joita ei kiinnostanut tavallisen kansan elinolot tai hyvinvointi millään tavalla. Maaperä oli otollinen uudenlaiselle yhteiskunnalliselle toimintatavalle, muuten luvassa oli kylmää kyytiä ja armotonta menoa pienelle ihmiselle.Kauppa ei ollut ainut alue, jolla osuustoiminta kasvoi ja kehittyi. 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana käynnistettiin ja perustettiin muun muassa osuuspankkitoimintaa, osuusteurastamoita ja –meijereitä.

KATEGORIAT

  • Ihastu osuustoimintaan

Sinua saattaisi kiinnostaa