PeeÄssä syntyi pakon ja tahdon liitosta

Pohjois-Savon osuuskauppatoiminnassa kääntyi uusi lehti vuoden vaihtuessa 32 vuotta sitten. Maakunnassa aiemmin toimineet kaksi keskikokoista osuuskauppaa yhdistyi ja alkoi uusi PeeÄssän aikakausi. Minkälaisin miettein PeeÄssän alkuaikoja ja 1990-luvun ennätyksellisiä kasvun vuosia muistelevat osuuskaupan ex-johtajat kolmen vuosikymmenen jälkeen?

Teksti: Kristiina Tammitie | Kuvat: Pentti Vänskä

 

PeeÄssässä oli takavuosina tapana ikuistaa osuuskaupan johtoryhmä yhteiskuvaan kerran vuodessa. Kuvauspaikka oli tavallisesti toimitusjohtajan huoneessa, neuvottelupöydän päässä. Kutsuimme saman pöydän äärelle muutaman eläköityneen johtajan muistelemaan menneitä, erityisesti Kuopion Osuuskaupan ja Osuuskauppa Koljonvirran fuusioitumista sekä yhdistymisestä syntyneen PeeÄssän ensimmäistä vuosikymmentä, 1990-lukua.

 

Pakko tai ei, yhdistyminen onnistui

Osuuskauppa PeeÄssä aloitti virallisesti toimintansa vuoden 1992 alussa. Päätökset Kuopion Osuuskaupan ja Koljonvirran fuusioitumisesta uudeksi osuuskaupaksi oli tehty edellistalvena, ja toimintojen yhdistämistä oli valmisteltu niin, että uusi osuuskauppa pääsi heti syntyessään hyvään vauhtiin. Kuopion Osuuskaupan vetovastuusta PeeÄssän toimitusjohtajaksi nimitetty Eero Saukkonen kiitteli vuosikatsauksessa 1991 savolaisten ennakkoluulottomuutta, avarakatseisuutta ja nopeaa päätöksentekokykyä.

– Jo päätöksentekovaiheessa syntyi avoin, rakentava ja tulevaisuudenuskoa pönkittävä ilmapiiri. Kuopion Osuuskauppa oli todella heikossa hapessa, raha oli kallista ja velkaa joka suuntaan. Oltiin kombinaatiofuusiossa täysillä mukana, koska surkean taloustilanteen vuoksi ei ollut muita vaihtoehtoja, Kuopion Osuuskaupan kehitysjohtajan tehtävästä PeeÄssään vähittäiskaupan toimialajohtajaksi siirtynyt Manu Vesalo muistelee.

Koljonvirrassa hotelli- ja ravintolakaupan johtotehtävissä työskennellyt, PeeÄssässä aluepäällikkyyden kautta majoitus-, ravintola- ja liikennemyymäläkaupan toimialajohtajaksi päätynyt Elina Pallonen-Eriksson painottaa, että Iisalmen suunnalla fuusioon ei lähdetty pakon sanelemana.

– Koljonvirta oli pienempi, mutta taloudellisesti paljon paremmassa kunnossa. Toimitusjohtaja Keijo Pennanen oli lähdössä Etelä-Suomeen, jolloin heräsi ajatus siitä, että uuden toimitusjohtajan valitsemisen sijasta voisi olla oikea aika yhdistää voimia ja saada sitä kautta parempi hyöty kaikille.

PeeÄssän ideoija ja alullepanija oli Koljonvirran hallintoneuvoston puheenjohtaja Timo Sonninen, joka pyysi Helsingissä SOK:n hallintoneuvoston kokouksen jälkeen Kuopion Osuuskaupan hallintoneuvoston puheenjohtajan Aapeli Airaksisen lasillisella ja esitti hänelle fuusioidean. Tapaamisen jälkeen pantiin toimeen ja saatiin aikaan historiallisia ratkaisuja.

Vaikka päätökset tehtiin yksimielisesti, oli Iisalmen seudulla silti vallalla pelkoa siitä, että Kuopio saa kaiken ja Ylä-Savossa palvelut näivettyvät.

– PeeÄssän toiminnan käynnistyttyä alettiin nopeasti nähdä, että investointeja kohdennettiin tasapuolisesti koko toimialueelle. Ei ole yläsavolaisilla ollut syytä katua tuolloin tehtyjä päätöksiä, tietää Koljonvirrassa ja PeeÄssässä sekä talous- että henkilöstöpäällikön tehtävässä toiminut Sirkka Hartikainen.

 

1990-luvun lama koitui siunaukseksi

PeeÄssän ensimmäiseen strategiaan kirjattiin päätoimialojen, eli marketkaupan sekä hotelli-, ravintola- ja huoltamopalvelujen voimakas kehittäminen. Päivittäistavarakauppa nostettiin kärkeen. Vaatimatonta markkinaosuutta oli pakko saada nostettua. Oli selvää, että jos asiakkaiden perustarpeiden tärkeimmällä alueella ei pärjätä, on peli yksinkertaisesti menetetty.

Strategiaa lähdettiin toteuttamaan määrätietoisesti ja tuloksia syntyi: esimerkiksi vuonna 1992 PeeÄssän päivittäistavarakaupan myynti kasvoi 27 % ja seuraavana vuonna 21 %.

– Keskityimme tuottamaan asiakasomistajille aitoa hyötyä panostamalla palvelujen parantamiseen sekä bonusjärjestelmän kehittämiseen. Laitettiin toimipaikat, tarjonta, hintataso ja asiakasomistajaedut kuntoon, Manu kuvailee.

1990-luvun alkuvuosina elettiin maamme historian pahimpiin kuuluvan talouskriisin aikaa. Lamavuosina keskeisiä asioita olivat ruoan hinta ja ostoskorivertailut. Se koitui siunaukseksi PeeÄssälle.

– Pystyimme vastaamaan kuluttajien odotuksiin toimimalla tehokkaammin ja varmistamalla pysyvästi edulliset hinnat. Myös Bonus sai ihmiset kiinnostumaan osuuskaupan omistajuudesta uudella tavalla. Päivittäistavarakaupan markkinajohtajuuden saavutimme jo ennen uuden vuosituhannen alkua, muistaakseni vuonna 1998.

 

Prismoista vastannut Manu sai vuonna 1995 kollegakseen S-marketeista ja Sale-myymälöistä vastaavaksi toimialajohtajaksi Tapio Kankaanpään. Hän siirtyi Savoon Keski-Pohjanmaalla toimivasta, poikkeuksellisen vahvasta ja menestyvästä osuuskaupasta KPO:sta.

– Tulin selkeästi aiempaa pienempään osuuskauppaan, jossa oli kuitenkin vallalla vahva kehittämisen ilmapiiri ja kova into päällä. Kolme vuotta aiemmin toteutetun osuuskauppafuusion onnistumisesta kertoi se, ettei havaittavissa ollut mitään kitkaa tai tarrautumista vanhoihin jakolinjoihin.

– PeeÄssä oli hyvässä nousukiidossa, omavaraisuusasteen ollessa 12–13 prosentin luokkaa. Kun Kuopioon saatiin lopulta Prisma avattua 1996, kasvu sai uutta tuulta alleen ja tulosta alkoi tulla enemmän. Vuosikymmenen loppupuolella ajettiin muita osuuskauppoja kiinni kovalla vauhdilla, PeeÄssän toimitusjohtajana Eero Saukkosen jälkeen 17 vuotta toiminut Tapio Kankaanpää selvittää.

 

Edellä aikaansa

Vuosina 1992–1996 PeeÄssän liikevaihto kasvoi 42 % 805 miljoonaan markkaan (nykyrahassa 209 milj.€). Samaan aikaan tulos kasvoi viisitoistakertaiseksi. Vahvan kasvun yhdeksi selittäväksi tekijäksi ex-johtajat nostavat ehdottomasti asiakasomistajuuden ja bonusjärjestelmän, jonka kehittämisessä Eero Saukkosella oli koko S-ryhmässä keskeinen rooli (lue lisää: Aito ja alkuperäinen Bonus-Eero ja Kauppaneuvoksen perintö elää -Eero Saukkonen sai S-ryhmästä palkkaa 48 vuoden aikana). Asiakasomistajien määrä liki kaksikertaistui ensimmäisten viiden vuoden aikana ja ostojen keskittämisestä tuli yhä useammassa perheessä osa arkea.

– Eero ymmärsi, että asiakasomistaja tarvitsee ja käyttää erilaisia palveluja, ja siksi hänellä oli laaja näkemys kaikkia toimialoja kohtaan, Elina kertoo.

Toimitusjohtajan visionäärisyys näkyi myös 2000-luvun alkupuolella, jolloin PeeÄssä lähti mukaan Tahkon kehittämiseen hotelli- ja ravintolaliiketoimintakaupoilla.

– Hän oli edellä aikaansa tasa-arvokysymyksissäkin. Eero arvosti naisia päälliköinä ja johtajina, Elina kertoo.

– Eeron ansiosta PeeÄssä oli edelläkävijä myös henkilöstön palkitsemisessa. Kun tulosta alkoi tulla, oli toimitusjohtajalla selkeä suunnitelma sen käytöstä. Tuloksesta piti yksi kolmannes käyttää toiminnan kehittämiseen, toinen asiakasomistajien palkitsemiseen ja kolmas henkilöstön palkitsemiseen. Eero puhui henkilöstön merkityksestä ja arvostuksesta todella painokkaasti vuosia ennen kuin siitä tuli yleinen trendi yrityselämässä, Sirkka jatkaa.

Toimitusjohtaja-aikanaan asiakasomistajuuden vankkumattomana puolestapuhujana tunnettu Tapio kertoo myös saaneensa aikoinaan Eero Saukkoselta tärkeää oppia.

– Kun tulin PeeÄssään töihin, minulla ei ollut juuri mitään käsitystä asiakasomistajuuden syvemmästä merkityksestä tai ylipäätään osuustoiminnasta yritysmuotona. Muistan elävästi sen hetken Helsingin lennolla, kun ajatuksissani kirkastui osuuskaupan tehtävä. Meidän ei tarvitse tehdä miljoonapottia sijoittajille, vaan voimme todellakin keskittyä asiakkaidemme, eli omistajiemme palveluun, Tapio kiteyttää.