15.12.2023
Suonenjoen Mustolanmäellä talvinen maisema on kuin postikortista. Lumivaipan peittämän pellon takana riittää silmänkantamattomiin savolaista maisemaa: vuorotellen suuria metsäalueita ja valkoisia järvenselkiä.
– Täällä hangen alla mansikat odottavat uuden kasvukauden alkamista, kolmannen polven mansikanviljelijä Waltteri Soirio kertoo pellolla astellessaan.
Teksti: Kristiina Tammitie | Kuvat: Pentti Vänskä
Waltteri Soiriolta on moneen kertaan kysytty, mitä mansikanviljelijä tekee talvikuukausina. Moni näyttää tuumivan, että mansikkamies pitää leppoisaa lomaa puolet vuodesta.
– Ei se ihan niin mene. Toki talvella työaika lyhenee tuntuvasti, kun hommat ehtii pääosin tekemään arkisin ja päivän tunteina. Illat ja viikonloput pystyy aika hyvin pitämään vapaina, ja välillä pääsee kyllä lomailemaankin viikoksi tai pariksi, Waltteri selvittää.
Siivousta, kunnostus- ja huoltotöitä, tilauksia ja suunnittelua
Yleensä syksy kuluu pitkälle marraskuulle peltotöissä. Sisähommiin siirryttäessä seuraavaan kauteen valmistautuminen tarkoittaa pakkaamojen, ruokalan ja majoitustilojen siivousta, kunnostusta ja tarvittaessa remontointia. Lisäksi huolletaan koneita, kuorma-autoja ja traktoreita valmiiksi odottamaan viljelykauden alkamista. Talvella tilataan mansikkalaatikot, lannoitteet, katekalvot ja muut tuotantopanokset, samoin keväällä maahan istutettavat uudet taimet. Päälajikkeiden rinnalla kokeillaan vuosittain uusia lajikkeita.
– Ensi kesän viljelysuunnitelma on parhaillaan työn alla. Joka vuosi uusitaan osa kasvustosta, 4–5 vuoden kierrolla. Vuosittain istutetaan 100 000–250 000 uutta mansikantaimea. Työ alkaa aurinkoisilla pelloilla toukokuussa, ja samoihin aikoihin vanhojen kasvustojen päältä poistetaan harsot ja alkaa kuolleiden lehtien harjaaminen. Silloin myös nähdään, miten uudet lajikkeet ovat talvesta selvinneet, Waltteri selvittää.
Mansikkatilan kevättyöt tehdään hyvin pitkälle käsin. Kun työntekijät keväällä tulevat, on valmiina oltava selvä suunnitelma, millä peltolohkolla tehdään mitäkin ja millä porukalla.
– Meille tulee ensi vuonnakin Ukrainasta noin 150 työntekijää, joiden työlupia pitää ruveta hoitamaan kuntoon heti tammikuussa. Meillä on panostettu henkilöstön työolosuhteisiin sekä majoitus- ja oleskelutiloihin paljon, koska ilman heitä emme yksinkertaisesti selviytyisi kesästä. Työntekijöiden perusryhmä on pysynyt samana useiden vuosien ajan, mikä helpottaa kovasti, kun työt on tekijöille entuudestaan tuttuja. Osa on ollut meillä töissä jo kymmenenä, jotkut jopa parinakymmenenä vuonna.
Yhteistyöehdotus tuli osuuskaupan suunnalta
Waltterin isovanhempien Heikki ja Aili Balkin perustamalla tilalla on mansikkaa kasvatettu 1960-luvulta alkaen. Kolme vuotta sitten toteutetun osittaisen sukupolvenvaihdoksen myötä Waltterista tuli 24-vuotiaana tuoreena agrologina maatalousyhtymän pääosakas. Hänen vanhempansa Merja ja Vesa Soirio ovat edelleen täysipäiväisesti töissä, mutta pienemmillä omistusosuuksilla.
Avomaalla viljeltävä mansikka on Soirion tilan selkeä päätuote, mutta pelloilla kasvatetaan vuoroviljelynä myös vadelmaa, hernettä ja viljaa. Mansikkasadosta valtaosa menee reilun kymmenen kilometrin päähän Pakkasmarjalle, PeeÄssän kauppoihin sekä torimyyntiin Tampereelle.
– Yhteistyö PeeÄssän kanssa alkoi vuonna 2018, kun osuuskaupan suunnalta otettiin meihin yhteyttä ja kysyttiin, olisiko mahdollista toimittaa lähellä kasvatettuja marjoja paikalliseen S-marketiin. Pian mukaan tuli Kuopion Prisma, sitten Pitkälahden ja toissa kesänä Leppävirran S-market. Viime kesänä so osa marjoista jäi sateiden takia peltoon, mutta onnistuttiin kuitenkin toimittamaan omilla autoillamme suoraan kauppoihin laadukasta, käsin poimittua ja tuoretta mansikkaa keskeytyksettä koko satokauden ajan, Waltteri kuvailee.
Luottavaisin mielin kohti satokautta
PeeÄssän kanssa kaupanteko on sujunut moitteettomasti alusta alkaen. Viimeksi pari viikkoa sitten Waltteri ja Vesa kävivät osuuskaupan paikallisista valikoimista vastaavan kenttäpäällikön Timo Heiskasen kanssa läpi viime kesää, niin onnistumisia kuin mahdollisesti parannettavia asioitakin.
– Kaikesta keskustellaan avoimesti ja hyvässä hengessä. Viime vuosina olemme onnistuneet yhdessä kehittämään toimintaa oikeaan suuntaan, jotta asiakas saa aina marjat tuoreena ja hyvinä, mansikkaa riittää ja logistiikka toimii. Mansikkakauppa on jopa tunneista kiinni, joten on tärkeää, että meillä on riittävän aikaisin tieto siitä, että Prismassa alkavat mansikat loppua. Kuumimpaan sesonkiaikaan olemme päivittäin yhteydessä PeeÄssän hedelmä- ja vihannesosastojen ammattilaisten kanssa.
Ensi kesän osalta on sovittu, että jatketaan hyväksi havaitulla mallilla.
– On luottavainen mieli, kun tietää jo talven lumilla, että seuraavan kesän sato menee kaupaksi. Meidän tehtävä on huolehtia siitä, että pellot tuottavat ja myytävää riittää. Myös laatu on meille erittin tärkeä asia, josta pidämme kiinni. Epävarmuutta työhön tuo se, että me viljelijät olemme luonnon armoilla. Vaikka itse olisi kaiken tehnyt niin hyvin kuin mahdollista, aina se ei riitä, Waltteri tietää.
27-vuotiaalle Waltteri Soiriolle ammatinvalinta oli aika lailla itsestäänselvyys. – Olen pienestä pitäen ollut mukana tilan töissä ja saanut iän myötä aina lisää vastuuta.
Talvella huolletaan koneet ja laitteet kesäkuntoon.
Soirion pellot ovat mansikanviljelylle otollisella paikalla, jossa lumi sulaa ja maa lämpiää aikaisin keväällä. Satoa päästään esimerkiksi tältä pellolta keräämään yleensä jo juhannuksen tienoilla.
