Vuosikymmenten pituisia työuria - Sokos oli unelmien täyttymys

Kuopion Sokoksella on tehty vuosikymmenten mittaan poikkeuksellisen pitkiä työuria. Suureen tavarataloon töihin pääseminen oli 1960–1970-luvuilla monille unelmien täyttymys.

Kuusikymppisellä Kuopion Sokoksella oli ensimmäisinä vuosikymmeninä töissä enimmillään pari sataa työntekijää. Osastoja oli yli 20, ja niistä suosituimmissa oli asiakkaita palvelemassa iso joukko koulutettuja myyjiä. Lisäksi Sokos työllisti väkeä konttoritehtävissä, logistiikassa ja varastohommissa sekä mainososastolla, joka vastasi myymälän markkinoinnista ja alati vaihtuvista esillepanoista. Ylimmässä johtoportaassa oli tavaratalonjohtaja, apulaisjohtaja ja sisäinen tarkastaja, seuraavalla tasolla iso liuta päälliköitä eri osastoilla.– Porukassa oli sellainen yleinen vitsin aihe, että meillä on rauhaisat ja leppoisat oltavat, kun johtajana oli Esko Rauhala ja apulaisjohtajana Mauri Lepola, Sokoksella 40 vuotta työskennellyt Kalevi Pirskanen hymyilee.Mallimyyjä vuosimallia 1969Kalevin työura alkoi vuonna 1968 Sokoksen rautaosastolta, josta hän siirtyi muutaman kuukauden jälkeen huonekaluosastolle. Siellä hän voitti Mallimyyjä 1969 -kilpailun, jossa asiakkaat valitsivat voittajan äänestämällä. Henkilökohtaisessa palvelussa arvostettiin eniten kohteliaisuutta, tavarantuntemusta ja nopeutta.– Sain palkinnoksi muutaman päivän Ruotsin matkan, mallimyyjä muistelee.Maaliskuussa 1974 johtaja soitti ja pyysi Kalevin huoneeseensa.– Menin varovasti, kun oletin, että olen tehnyt jonkun virheen. Rauhala sanoikin, että nyt annetaan sinulle lopputili huonekaluosastolta, mutta jatkoi sitten heti perään, että olisi urheilupuolen vetäjän paikka auki ja olivat ajatelleet siihen minua, kun olin itsekin urheilumiehiä.Osastonhoitajat rakensivat valikoiman1970- ja vielä 1980-luvullakin yksittäiset Sokos-tavaratalot toimivat hyvin itsenäisesti. Ketjutasoista yhteishankintaa ei juurikaan ollut. Tuotteet kukin talo osti pääasiassa kotimaiselta teollisuudelta ja ne valmisteltiin myyntikuntoon omin voimin. Valikoimien muodostaminen oli osastonhoitajien käsissä, joten tavaratalon menestys oli heidän ammattitaidostaan kiinni.– Se oli sellaista kauppiashenkistä tekemistä, kun osastonhoitajana sai itse hyvin pitkälle päättää, mitä myydään seuraavalla talvi- tai kesäkaudella. Käytiin messuilla ja kuljettiin kotimaisten valmistajien luona ostosmatkoilla. Usein tavarantoimittajat myös soittivat, että pitäisi saada varastoa tyhjäksi, ja tehtiin yhteisiä kampanjoita. Ei pidetty isoa varastoa, vaan pistettiin saapuvat tavarat saman tien myyntiin. Pääkonttorilta ihmeteltiin, miten on mahdollista tehdä noin suurta liikevaihtoa ja Sokosten urheiluosastojen parasta tulosta noin pienellä varastolla.Kalevi osallistui aina myös itse myyntityöhön.– Asiakkaat tulivat tutuiksi, niin heille oli helppo tarjota oikeita tuotteita. Monesti kaupanteon päätteeksi asiakas halusi tarjota kahvit Pikku Pietarissa. Vielä tänäkin päivänä tulee kaupungilla vastaan mukavia asiakkaita menneiltä vuosilta, 40 Sokos-vuotta saavuttanut Kalevi kertoo.Kalevi Pirskanen voitti asiakkaiden äänestyksessä Mallimyyjä 1969 -tittelin työskennellessään huonekaluosastolla. 1974 hän sai urheiluosaston vedettäväkseen. Mykistävä työympäristöElsa Ahonen teki Sokoksella vielä Kaleviakin pitemmän uran. Hänelle työvuosia kertyi kaikkiaan 42.– Muutin Kuopioon kolme vuotta Sokoksen avaamisen jälkeen. Kun kävin siellä ensimmäisen kerran, olin aivan mykistynyt ja mietin, miten upeaa olisi olla töissä tällaisessa paikassa, jossa on valoisaa ja avaraa, ihania tavaroita, liukuportaatkin ja kaikki. Kun myyjä meni ohitseni työntäen kärryjä täynnä kankaita, en ollut uskoa todeksi, että joku saa tehdä sellaista työtä, Elsa kuvailee ensituntojaan isosta tavaratalosta.Hän uskaltautui hakemaan Sokokselta työpaikkaa ja oli onnekas: miesten pukeutumisessa oli avoinna myyjän paikka, tosin vain kolmeksi kuukaudeksi vakituisen myyjän äitiysloman ajaksi. Kun sijaisuus päättyi, Elsa siirtyi naisten pukeutumiseen, pääsi pian kouluttautumaan työn ohella ja löysi itsensä jo muutaman vuoden päästä naisten puvuston osastonhoitajan tehtävästä.– Tuntuu, että aika meni yhdessä hujauksessa. Tykkäsin työstäni ja työkavereistani. Erityisesti on jäänyt mieleen ostopäivät Helsingissä ja tehdaskäynnit muun muassa Kokkolassa, Lahdessa ja Lappeenrannassa. Meillä oli takavuosikymmeninä valtavan paljon laadukasta kotimaista vaatevalmistusta, täällä Kuopiossakin ainakin Turo, Piretta ja PTA.Elsa Ahonen muistelee tuskastuneensa työssään vain yhteen asiaan.– Kun tuli tietokoneita käyttöön, pelotti hirveästi, että jos painaa jotain väärää nappulaa ja kone räjähtää. Näen vieläkin aika ajoin unia Sokoksen ajoilta, mutta ne ovat hyviä unia, eivät mitään painajaisia, Elsa nauraa.Sokos toi muodin viimeisimmät trendit kaiken kansan ihailtaviksi ja ulottuville.Tuloksellisia vuosia 1970- ja 1980-luvuillaSokoksella konttorin puolella työuransa teki puolestaan Tuula Koskinen. Hän oli aiemmin ollut töissä Pielaveden Osuuskaupassa, mutta kaipasi suurempiin ympyröihin.– Olin 21-vuotias tytönhupakko, joka halusi elämässä eteenpäin. Kun tavaratalonjohtaja Esko Rauhala haastatteli minua ja kysyi, uskonko pärjääväni konttorin esimiehen tehtävässä, kerroin uskovani, mutta ymmärtäväni myös, että olen nuori kyseiseen tehtävään. Rauhala totesi voivansa vakuuttaa, että nuoruus on vika, joka häviää ajan myötä, Tuula kertaa.Työsopimus tehtiin. Tuula sanoo rakastuneensa Sokokseen, jossa työvuosia kertyi kaikkiaan 33.– Muistan erityisen hyvin ensimmäisen vastuullani olleen tilinpäätöksen. Inventoinnissa oli valtavan paljon väkeä laskemassa varastoa jokaista nappia myöten. Silloin todella tajusin, miten isoon taloon olin tullut.Sokoksen toiminnasta vastasi SOK, jolle tavaratalot olivat kultakaivos. Kauppa kävi kuumana. Esimerkiksi vuonna 1976 Kuopiossa oli maan 7. suurin Sokos-tavaratalo, jossa myyntiä kertyi yli 40 miljoonaa markkaa. Asiakkaita oli vuoden aikana kassatapahtumien perusteella lähes 3,4 miljoonaa.– Tulosta piti tulla ja tulikin. Suurimmat rahavirrat tulivat kosmetiikasta ja naisten pukeutumisesta. Teimme todella hyviä vuosia, Tuula muistelee.Hänet tunnettiin talon sisällä toimeen tarttuvana, jämäkkänä ja tarkkana kirstun vartijana. Tuula tekee ja Tuula hoitaa, konttorin valtiatarta kuvailtiin.– Töitä oli paljon ja päivät olivat pitkiä. Hienointa oli se, että koko ajan vaellettiin samaan suuntaan yhtenä joukkona. Kaikki toimivat yhteisen asian puolesta, Tuula Koskinen kuvailee.Oman kaupungin sanomalehdet olivat aina paikalla, kun Sokoksella vain jotain tapahtui. Kuopiossa ilmestynyt viikkolehti Valpas uutisoi maaliskuussa 1976 tavaratalon ensimmäisistä kymmenestä vuodesta.Vasemmalta: myyntipäällikkö Sari Heikkinen, Tuula Koskinen ja Sokosjohtaja Pia VirtanenSokoksen nykyinen myyntipäällikkö Sari Heikkinen ja Sokosjohtaja Pia Virtanen kutsuivat Sokoksella 33 vuotta töissä olleen Tuula Koskisen muistelemaan menneitä. Kolmikko totesi, että muutos on ollut tavaratalon pysyvä olotila koko olemassaolon ajan.– Ihanaa kuulla, että myös yhdessä tekeminen ja yhdessä onnistuminen olivat jo menneinä vuosikymmeninä työyhteisön kantava voima, Pia kommentoi.

Vuosikymmenten pituisia työuria - Sokos oli unelmien täyttymys

Kirjoittaja

Kristiina Tammitie

Sinua saattaisi kiinnostaa

60-vuotias Kuopion Sokos juhlii yhdessä asiakkaidensa kanssa 16.-22.3.

PeeÄssä panostaa Kuopion keskustan kehittämiseen ja käynnistää historiansa suurimman investointikokonaisuuden suunnittelun

Kutsu kauneuteen Sokoksella ja Emotionissa 2.-8.3.

Vuosikymmenten pituisia työuria - Sokos oli unelmien täyttymys

Kirjoittaja

Kristiina Tammitie

KATEGORIAT

Sinua saattaisi kiinnostaa

60-vuotias Kuopion Sokos juhlii yhdessä asiakkaidensa kanssa 16.-22.3.

PeeÄssä panostaa Kuopion keskustan kehittämiseen ja käynnistää historiansa suurimman investointikokonaisuuden suunnittelun

Kutsu kauneuteen Sokoksella ja Emotionissa 2.-8.3.